Viikko ennen lähtöä. Otan sikainfluenssarokotteen. Tulen kipeäksi. Makaan kotona. Saan sentään yhden pakollisen koulutehtävän tehtyä. Viimeisen viikon aikataulu näyttää toivottomalta.

Kolme päivää ennen lähtöä järjestän kaksipäiväiset muuttoläksiäisbileet. Arvostan
ystäviäni enemmän kuin koskaan ennen. Tällaisten ystävien avustuksella voisin muuttaa vaikka joka kuukausi. Parasta on, että saan viettää viimeisen viikonlopun ystävieni kanssa nauttien heidän seurastaan ympäri vuorokauden. Pahinta on, etten ehdi nukkua. Viitenä viimeisenä yönä Suomessa nukun maksimissaan viiden tunnin yöunia.

Yksi päivä ennen lähtöä. Viisumi on hankittu. Rinkka haettu vanhemmilta. Osoitteenmuutos tehty. Matkavakuutus ostettu. Hirveästi asioita on yhä tekemättä. Stressi on valtava. Muutan viimeiset tavarani vanhempieni luokse varastoon. Pikkaisen itken, kun jätän Riihimäen taakseni. Illalla itken vielä vähän, kun tiedän jättäväni Helsingin.

Lähtopäivän aamuna herätyskello soi. Painan torkkua ja toivon, ettei minun tarvitsisi lähteä. Herätyskello soi uudelleen. Ainoa, mitä ajattelen on "Vihdoinkin!" Vihdoinkin on tullut se päivä, jolloin pitkäaikaisen haaveeni toteutus alkaa. Saan viettää talven poissa Suomesta. Aurinko ja lämpö, ne ovat minua varten. Mutta hyvästeistä en pidä. Onneksi aurinko, lämpö ja muu ihana odottaa minua Suomessa, kun palaan. Hyvästitkin ovat helpommat kuin kuvittelin. Olen tehnyt ne mielessäni jo niin moneen kertaan.

Viimeinen paiva on viela tekemista taynna. En ikina opi olemaan ajoissa. Pakkaan
viimeiset tavarat rinkkaan puoli minuuttia ennen ovesta ulos astumista. Sain kuin sainkin kaiken mahtumaan. Jopa ne 15 pokkaria. Rinkkani painaa 21 kiloa. Lentokenttavirkailija toivottaa hyvaa matkaa.

Lahtoportille kavellessani se iskee tajuntaani. En voi olla hymyilematta yksikseni. Viisi kuukautta lomaa. Tulevat viisi kuukautta voin tehda juuri sita mitä ikina haluan. Jokainen paiva, jokainen hetki on vain minun. Ei yliopiston, ei tyonantajan, ei kenenkaan muun. Kellonajan voin katsoa auringosta sekä nousu- ja laskuvedesta.

Olen varma, että nukun koko lentomatkan. Niin vasynyt olen. Tietenkaan en nuku silmaystakaan. Vasta aamulla, kun matkustamon valot sytytetaan ja aamiaistarjoilu aloitetaan, silmaluomeni painuvat kiinni.

Olen ladannut mp3-soittimeni tayteen musiikkia, mukana myos joitain kappaleita, joita en ole kuullut vuosiin. Lentokoneessa, kun uni ei tule, laitan soittimen shufflelle ja siella se on:

"tunnetko kummaa kutinaa
kuuletko maailman mutinaa
se kuiskaa vaan
sun korvan taa:
"nyt tai ei milloinkaan"

maanantaina,
tiistaina
jokaisena päivän tuntina
maailma on avoinna
ja se odottaa...

...joka päivä on sun
joka päivä on mun
joka päivä on sun,
jos tahdot niin
mitä ikinä teet
mihin ikinä meet,
se on vain sun

joka päivä sä voit
joka päivä sä saat
joka päivä voit tehdä mitä haluat
joka päivä on mun
joka päivä on sun
joka päivä on mun..."

Aknestik: Joka päivä