Valiaikaisesta huoneesta muuttoni venyy, koska nepalilaiset ovat aikaansaamattomia ja itse en paase sangysta ylos ennen puolta paivaa. Pariin paivaan minulla ei ole aavistustakaan, paljonko huoneeni maksaa enka jaksa selvittaa asiaa.

Huonetovereina minulla on pikkuinen gekko, tuhatjalkainen ja jattimainen hamahakki. Gekko on kaverini. Tuhatjalkainenkin yrittaa olla. Ensimmaista kertaa tavatessamme olen vahalla astua sen kuoliaaksi paljain varpain. Heitan tuhatjalkaisen pihalle. Sama toistuu seuraavana paivana.

Hamahakki on valtavan kokoinen. Kun huomaan sen ensimmaista kertaa, olen parissa sekunnissa sen vieressa lahtausasennossa, kenka kadessani. Mutta aikaisempi kohtaloni pelastaa hamahakin sen varmalta nayttaneelta kohtalolta. Muistan muutaman vuoden takaiset luokanopettajapaasykokeet Rovaniemella. Hostellini kylpyhuoneessa oli hamahakki, jonka hetkeakaan eparoimatta tapoin. Hostellin tarotkorteista ennustava huonetoverini toivotteli minulle paasykoeaamuna onnea kokeeseen: "Hyvin se menee! Naitko eilen hamahakin kylpyhuoneessa? Ne tuottavat hyvaa onnea."