Vipassana

Seuraavien kymmenen vuorokauden ohjelmani nayttaa talta:

4.00 Heratys
4.30-6.30 Meditointia salissa tai omassa huoneessa
6.30-8.00 Aamiainen
8.00-9.00 Ryhmameditointia salissa
9.00-11.00 Meditointia salissa tai omassa huoneessa opettajan ohjeiden mukaisesti
11.00-12.00 Lounas
12.00-13.00 Lepotauko ja mahdollisuus keskustella opettajan kanssa
13.00-14.30 Meditointia salissa tai omassa huoneessa
14.30-15.30 Ryhmameditointia salissa
15.30-17.00 Meditointia salissa tai omassa huoneessa opettajan ohjeiden mukaan
17.00-18.00 Iltatee
18.00-19.00 Ryhmameditointia salissa
19.00-20.15 Opettajan ohjeistus salissa
20.15-21.00 Meditointia salissa
21.00-21.30 Mahdollisuus keskustella opettajan kanssa
21.30 Valot pois

Ei kirjoja. Ei musiikkia. Ei kirjoitusvalineita. Ei puhetta. Ei katsekontaktia.

Pystyisitko sina?
Pystynko mina?

Rakastan lukemista, kirjoja ja kirjakauppoja. Nyt myos eras kirjakauppias Mamallapuramissa rakastaa minua.

Kumar on noin 35-vuotias lyhyt, isomahainen, viiksekas ja hymyileva tavallinen intialainen mies, joka pitaa kirjakauppaa Mamallapuramin turistikadun varrella. Ensimmaisella tapaamisellamme han tarjoaa minulle teeta pikku puodissaan ja kertoo projektistaan lahiseudun koyhissa kylissa, joihin han on perustanut iltakouluja lapsille, joilla ei ole tyonteoltaan aikaa eika myoskaan varaa kayda tavallista koulua. Kumar haluaa perustaa projektilleen blogin ja pyytaa minua auttamaan blogin luomisessa.

Toisella tapaamisellamme piipahdan ennen illallista vaihtamaan lukemani kirjat uuteen. Kumarhan tietenkin paattaa sulkea kauppansa saman tien ja liittya seuraani illalliselle. Minulla ei ole mitaan sita vastaan. Mamallapuramin keski-ikaisista saksalaispariskunnista ei pahemmin ole ollut juttuseuraksi. Kumarilla on nelja tutkintoa, han lukee paljon ja on hyvin perilla maailman menosta. Han myos puhuu mielellaan ja mina kuuntelen, vaikkakin puolet hanen puheistaan jaa arvoitukseksi voimakkaan aksentin vuoksi. Vitsailemme intialaisista miehista, joiden kerron tulleen rannalla tunnustamaan minulle rakkauttaan - vaikka emme olleet vaihtaneet sanaakaan.

Paria olutta myohemmin Kumar on samassa veneessa. Han vakuuttelee tietavansa monta onnellista eurooppalaisen naisen ja intialaisen miehen avioliittoa. Toitakin minulle loytyisi hanen projektinsa parista eika minun ikina tarvitsisi maksaa elamisestani rupiaakaan. Kun palautan Kumarin pilvilinnoistaan takaisin todellisuuteen, jossa mina en todellakaan ole Intiassa etsimassa aviomiesta, han silminnahden loukkaantuu ja tekee asiasta kastikysymyksen. Han kuuluu niin sanottuihin koskemattomiin (untouchables) eli kastittomiin, jotka ovat kaikkien kastien alapuolella. Han on varma, etta en halua hanta hanen kastittomuutensa vuoksi. Kuinka voisi saada intialaisen ymmartamaan, etta lansimaisille ihmisille jonkun kasti tai kastittomuus on taysin merkityksetonta? Ja sita sen pitaisi olla myos intialaisille, mutta kastijarjestelma on juurtunut niin syvalle kulttuuriin, etta vaikka se on virallisesti kuollut ja kuopattu 60 vuotta sitten, tavallisten ihmisten arkea ja ajattelua se hallitsee yha.

Hyvastelemme Kumarin kanssa ystavina ja toivotan hanelle ja hanen projektilleen kaikkea hyvaa.

Maailmassa monta on ihmeellista asiaa...

Miksi Intiassa ei ole roskiksia katujen varsilla?
Miksi intialaisilla lehmilla on selassaan kyttyra?
Miksi kaikki intialaiset kulkuneuvot ovat taysia romuja?
Miksi karpasia on olemassa?
Miksi intialaiset eivat osaa uida?
Miksi aurinkorasvan levittaminen on niin vastenmielista?
Miksi Intiassa ei saa oikeaa kahvia?
Miksi kaikki intialainen ruoka maistuu samalta?
Miksi intialaiset lastenvaatteet ovat taynna royheloita ja glitteria?
Miksi ihmiset aina kuulevat "England" kun sanon "Finland"?
Miksi korianteri on niin pahaa?
Miksi intialaiset nukkuvat kivikovilla patjoilla?
Miksi paikalliset vessat ovat aina niin torkyisia?
Miksi tunnen itseni valilla saalittavaksi yksin matkustaessani, vaikka nautin yksinolosta?
Miksi olen alkanut pitaa pyykin pesusta?
Miksi valkosipuli ei sovi minulle?
Miksi matkustaessa epakaytannolliset valkoiset vaatteet ovat juuri ne, jotka suojaavat hyttysilta?
Miksi Avril Lavigne -t-paidat ovat niin suosittuja Nepalissa?
Miksi ihmiset haluavat kiertaa katsomassa vanhoja rakennuksia ja niiden raunioita?
Miksi wc-paperi on keksitty, kun vedella tulee paljon puhtaampaa?
Miksi skootteria on niin vaikea saada kaantymaan?
Miksi Intiassa lasku on aina "bill"?
Miksi laskun kutsuminen billiksi tuntuu joka kerta yhta typeralta?
Miksi jotkut englantia aidinkielenaan puhuvat eivat osaa muuttaa puhettaan helpommin ymmarrettavaksi, vaikka kaikilla on vaikeuksia ymmartaa heita?
Miksi alan kirjoittaa jo muistikirjaanikin A:n ja O:n ilman pilkkuja?
Miksi pojat laihtuvat ja tytot lihovat Aasiassa reissatessaan?
Miksi kierratettavia viiden litran vesikanistereita myydaan vain Goalla?
Ja miksi ihmeessa joka ikisella intialaisella miehella on viikset???

Edellisen kerran, kun matkustin Intiassa yobussilla, olin matkalla kotia kohti paratiisissa vietettyjen viikkojen jalkeen. Tiesin, etta edessa odottavat isot paatokset ja itkinkin useaan otteeseen. Tuntui kuin minua olisi oltu viemassa vapaudesta vankilaan.

Talla kertaa tunne on taysin painvastainen. Uskomaton vapaus. Kaikki maailman aika tassa ja nyt. Kaikki tiet edessani avoimina. Minun on vain valittava.

Mutta tallakaan kertaa en voi olla itkematta. Kuuntelen musiikkia ja tietyt biisit tuovat mieleen tietyt ihmiset ja hetket. Iskee jarjeton ikava! Maailman toyssyisin tie, meluisin ja pomppivin bussi seka vieressani oleva ikkuna, jota ei saa suljettua, kuitenkin palauttavat minut nopeasti sinne, missa olen. Kun saavun Hampiin nelja tuntia aikataulusta myohassa, olen juuri siella, missa haluankin olla. Matkalla.


"There was a time I couldn't see myself growing older
But then I went for a walk when I came back I was so much taller
Maybe try to find something that I could be part of
But I decided to leave, and then I crossed the river
I went coast to coast, and from star to star
But that's how you learn, who you really are

Home is where your heart is
Find where you belong, start to take control, show a little soul
Then you feel who you are
Home is where your heart is
Find where you belong, start to take control, show a little soul
Then you feel who you are"

The Sounds: Home Is Where Your Heart Is

Intiassa on miljardi asukasta. Osavaltioita on 28. Yksi niista on Goa. Goalla on kymmenia rantoja, joista Agonda on yksi hiljaisimmista. Agondalla on noin kymmenen nettikahvilaa. Milla todennakoisyydella tapahtuu seuraavaa?

Viimeisena tuntinani Agondalla ennen Hampiin lahtoa menen kiireella nettiin hoitamaan muutaman asian. Kuulen, etta viereisillani tietokoneilla istuu suomalaisia, mutta kiireessani en jaksa paljastaa olevani myos Suomesta. Yhtakkia tytto vieressani kiljaisee. Kysyn suomeksi, minka otokan han naki. Hanen matkaseuralaisensakin kurkistaa viereisen koneen takaa. Menee hetki ennen kuin tunnistan hanet. Han on se hyvannakoinen tyyppi kesatyopaikastani, jonka peraan olen jo kaksi kesaa kuolannut, mutta jonka kanssa en ole koskaan vaihtanut sanaakaan.

Tunnen, kuinka maailma kutistuu taas hiukan pienemmaksi ja paivittelemme sita hetken, kunnes minun on kiirehdittava bussiini.

Takana yli kuukausi rantaelamaa.
Kuukausi, joka on tuntunut viikolta.
Kuukausi, jonka aikana en ole liikkunut kymmenta kilometria kauemmas Agondalta. Kuukausi, jonka aikana en ole kertaakaan herannyt ennen kymmenta.
Kuukausi, jonka aikana olen tavannut kymmenia uusia ihmisia. Ihmisia, joista olen aluksi pitanyt, mutta jotka ovat pian osoittautuneet sellaisiksi, etten valita viettaa heidan kanssaan enempaa aikaa. Ihmisia, joiden kanssa olen ensimmaisten viikkojen aikana vaihtanut vain muutaman sanan, mutta joista pikkuhiljaa on tullut minulle kuin veljia. Ihmisia, jotka pursuavat energiaa. Hauskoja, ihania ihmisia, joita toivottavasti tulen nakemaan viela joskus, jossain pain maailmaa.
Takana on kuukausi, jonka aikana en rehellisesti sanottuna ole tehnyt yhtikas mitaan.

On aika jatkaa matkaa.

Niin rakastettavia kuin taalla tyoskentelevat nepalilaiset ovatkin, yhdessa asiassa he ovat taydellisen ja surullisen taitamattomia. Se asia on bisneksen tekeminen. Useimpina kertoina, kun saan eteeni ruoka-annoksen, jota en ole tilannut tai kun en saa annosta, jonka olen tilannut, jaksan suhtautua asiaan huumorilla. Mutta en voi lakata ihmettelemasta, miten yhteen ravintolaan on saatu hankittua viisi niin huonomuistista, laiskaa ja epajarjestelmallista tyontekijaa.

Samaan aikaan, kun he valittavat asiakkaiden puutetta ja huonoa bisnesta, mina makaan toimettomana rannalla odottamassas flyereita, joiden jakamisen olen luvannut hoitaa. Muistutan flyereiden tekemisesta viikon ajan joka paiva. Kun vihdoin saan flyerit jatkuvasti vaihtuneiden tekosyiden jalkeen, on niiden jakaminen jokseenkin turhaa. Jouluaaton bileita ei kannata mainostaa enaa samana iltapaivana.

Toisen jaakaapin nepalilaiset saivat ravintolaansa kaksi viikkoa avajaisten jalkeen. Kunnon wc:n he saivat valmiiksi noin viikon paasta avajaisista ja lavuaarin asennettua viikkoa myohemmin.

Kun heidan ravintolassaan tilaa kolme asiaa kerralla, voi olla varma, etta yksi asia joko menee tarjoilijalta ohi korvien, unohtuu matkalla keittioon, unohtuu kokilta tai se unohdetaan tarjoilla. Kerran tilatessani jalkiruoan olin jo ehtinyt syoda sen, kun minulta tultiin kysymaan, miten haluan, etta se tarjoillaan.

Monesti en tieda, pitaisiko itkea vai nauraa. Tahan mennessa olen nauranut - ja paljon.

Huomaan tarvitsevani ymparilleni ihmisia, jotka antavat energiaa. Taalla liian moni asia vie energiaani: kuumuus, aurinko, vieraan kielen puhuminen, pintapuolinen tutustuminen jatkuvasti vaihtuviin ihmisiin. Tarvitsen ihmisia, jotka ovat kofeiinia, kesan ensimmaisia aurinkoisia paivia, nousuhumalaa, viikonlopun alkamista, vuoristoradan huipulle nousemista, naurua, perhosia vatsanpohjassa. Sellaisia ihmisia minulla on ikava ja niita ihmisia ajattelen usein.

Taalla ihmiset ovat liian usein ahkya jouluaterian jalkeen, raukeutta saunan lauteilla, sunnuntai-iltoja, ukkosta enteilevaa saata, pilvista, pilvea, pilvessa. Niinkuin vesi, minakin muutun ymparoivien olosuhteiden kaltaiseksi. Tarvitsen muita elementteja virratakseni, lammetakseni, liikkuakseni. Yksin, vetena veden keskella, olen tyynta ja vailla voimia.

Saisipa edes kupillisen oikeaa kahvia!