Huomaan tarvitsevani ymparilleni ihmisia, jotka antavat energiaa. Taalla liian moni asia vie energiaani: kuumuus, aurinko, vieraan kielen puhuminen, pintapuolinen tutustuminen jatkuvasti vaihtuviin ihmisiin. Tarvitsen ihmisia, jotka ovat kofeiinia, kesan ensimmaisia aurinkoisia paivia, nousuhumalaa, viikonlopun alkamista, vuoristoradan huipulle nousemista, naurua, perhosia vatsanpohjassa. Sellaisia ihmisia minulla on ikava ja niita ihmisia ajattelen usein.
Taalla ihmiset ovat liian usein ahkya jouluaterian jalkeen, raukeutta saunan lauteilla, sunnuntai-iltoja, ukkosta enteilevaa saata, pilvista, pilvea, pilvessa. Niinkuin vesi, minakin muutun ymparoivien olosuhteiden kaltaiseksi. Tarvitsen muita elementteja virratakseni, lammetakseni, liikkuakseni. Yksin, vetena veden keskella, olen tyynta ja vailla voimia.
Saisipa edes kupillisen oikeaa kahvia!
3 comments:
Hei Ami! Kirjoitat tosi elävästi ja mielenkiintoisesti. Tiiän reissussa olleena kuinka kiva on saada palautetta blogista. Aika reissussa on niin eri asia ku täällä pysyvyydessä ja tavallisuudessa. Me kaivataan sua täällä ja sun lähdön jälkeen ei oo tapahtunut paljoa mitään. Nauti ja tiedä että me ollaan mukana!
Ihana blogi! Mekin kaivataan sinua ja energiaasi! Halauksia hyisen kylmästä Suomesta lumikinosten keskeltä.
Oiii, kiitoksia mielta lammittavasta palautteesta! :) Ikava kaikkia teita! (muttei pakkasia... ainoat uutiset, mita oon Suomesta kuullut, on lampotilat :D)
Heheh, ja Kasperi Yli-Hippi... :D Meni hetki, ennenku tajusin, kuka on nimen takana...
Ami
Post a Comment