En tieda, mita kirjoittamiselleni tapahtui, kun lahdin Intiasta. Kambodzassa ja Laosissa en vain kerta kaikkiaan saanut yhtaan ideaa, mista tanne kirjoittaisin. Myos aika kului liian nopeasti. Kaksi viikkoa yhden maan nakemiseen on yksinkertaisesti liian vahan. Kambodzassa nain kolme paikkaa ja Laosissa kaksi - nekin kaikki niita, joissa jokainen turisti vierailee.
Olen yha edelleen hammentynyt, kuinka lansimaista, siistia, puhdasta, hyvakuntoista ja edistyksellista kaikki on taalla pain Aasiaa Intiaan verrattuna. Itse asiassa vasta nyt tajuan, kuinka alkeellista kaikki Intiassa on. Suomeen maata ei voi edes verrata ja koska siita on kauan, kun olen kaynyt muualla Aasiassa, todellista vertailukohdetta ei ole ollut. Kun nyt ajattelen Intiaa, minua hiukan pelottaa. Se maa tulee rajahtamaan kasiin ennen pitkaa. Ihmisia vain on liikaa. Mihin tahansa Intiassa menet - vaikka matkustaisit Goan turistirannalta toiselle, reittia, jota kayttavat kymmenet tai jopa sadat turistit paivittain - olet todennakoisesti bussin tai junanvaunun ainoa turisti. Silla intialaisia vain on kaikkialla, heita on liikaa, todella paljon liikaa. Ajatella, etta kuudesosa maailman ihmisista asuu yhdessa ainoassa valtiossa. Sellaista ihmismaaraa ei voi kasitella eika kasittaa ja siita syysta Intia on pelottava. En ole nahnyt missaan niin paljon roskia tien varsilla kuin Intiassa. En ole missaan ajanut niin huonokuntoisilla kulkuneuvoilla kuin Intiassa. En ole ikina normaaliarkipaivana nahnyt missaan niin paljon ihmisia yhdella silmayksella kuin missa tahansa Intian kaupungissa. En ole ikina kuvitellut, etta yhteen maahan voi mahtua niin paljon melua kuin Intiaan. Mutta toisaalta: onko intialaisilla muita vaihtoehtoja kuin pitaa metelia itsestaan? Jos asuisit maassa, jossa on kuusi miljardia asukasta ja jossa miljoonakaupungit ovat pikkukaupunkeja, sinunkin autosi takana olisi teksti "Horn please, okay".
En osaa sanoa, mita Intiassa tulevaisuudessa tapahtuu, mutta en usko, etta Intia voi ikina nousta koyhyydesta. Mutta jokainen yrittaa parhaansa - ja nimenomaan yrittaa. Voisin veikata, etta Intiassa on yksityisyrittajia vakilukuun suhteutettunakin keskimaaraisesti enemman kuin monissa muissa koyhissa maissa. Intiassa ammattina voi olla teenmyyja, teenkeittaja, teenpoimija, teentarjoilija tai teekuppien pesija. Ammattina voi olla kenkien puhdistaja, lattian puhdistaja, wc:n lattian puhdistaja tai korvien puhdistaja. Ja jokainen hoitaa vain oman tyonsa, koska kaikille on riitettava toita ja annettava mahdollisuus tienata elantonsa. Ravintoloissa voi tyoskennella erikseen henkilo, jonka tehtava on keittaa vetta, maitoa tai riisia. Jos tama tyontekija ei satu olemaan paikalla, kahvia, teeta tai riisia voi joutua odottamaan. Silla ei ole valia, etta kuka tahansa muukin osaisi hoitaa homman. Toisen henkilon tyota ei tehda, koska jokaiselle annetaan mahdollisuus tienata jokapaivainen dal bhatinsa.
Vasta nyt, vietettyani lahes kuukauden poissa Intiasta, huomaan, kuinka hammentava maa se on. Liian nopeasti vierahtaneet paivat Kambodzassa ja Laosissa tuntuvat lahes epatodellisilta ja vaativat viela sulattelua. Vaistamatta vertaan maita koko ajan Intiaan. Mutta teen parhaani jasennellakseni Kambodzassa ja Laosissa heranneet ajatukseni itsenaisiksi kokonaisuuksiksi. Se tosin voi vieda viela muutaman paivan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment