Kambodza 2.-14.3.

Jos unohdetaan sauna, en ole koskaan ollut niin kuumassa paikassa kuin Kambodza. Phnom Penhissa en varmaan poistuisi huoneestani lainkaan ellen tarvitsisi lisaa vetta. Syominenkin vahintaan kerran paivassa on varmaan suositeltavampaa kuin kolme paivaa syomatta. Lahden huoneestani aamupaivalla ja iltapaivalla palaan sinne vaatteet niin ihoon liimautuneina, etta luulen joutuvani menemaan suihkuun vaatteet paalla, koska niita on lahes mahdotonta riisua. Kylman suihkun jalkeen kayn sangylle makaamaan tuulettimen alle X-asentoon ja avaan tv:n tai kirjan. Hetken kuluttua havahdun ja huomaan nukkuneeni kolme tuntia. Kun mietin illalliselle menoa, nalka katoaa silla sekunnilla kun muistan ulkona odottavan 40-asteisena seisovan ilman. Vettakin nayttaa viela olevan. Ja telkkarista tulee Sinkkuelamaa-elokuva, jota en ole viela nahnyt. Ja kirjakin on hyvassa kohdassa. Ja tuo suloinen, siunattu tuuletin pyorii ylapuolellani niin, etten halua nousta edes vessaan. Oikeastaan voisin jo ruveta younille. Miksei muuten kylpyhuoneissa ikina ole tuulettimia?

S-21:ssa, punakhmerien hallinnon aikaisessa entisessa vankilassa ja kidutuskeskuksessa, joka nykyisin toimii museona, jaksan sentaan vierailla. Mita julmuuksia ihmiset toisilleen voivatkaan tehda... Mika sairas mieli voikaan ihmisella olla... Miten pitkalle ihmiset ovatkaan valmiita menemaan ideologioidensa puolesta... Mikaan raakalaismaisuus ei tunnu olevan ihmisrodulle vierasta.

Harvoin nakee niin vakavailmeisia ihmisia kuin tuossa museossa kulkiessaan. Mutta museovieraiden ilmeet eivat ole mitaan verrattuna niiden lasten, miesten ja naisten katseisiin, jotka tuijottivat kameran linssiin vain vajaa 30 vuotta sitten noissa samoissa huoneissa sen jalkeen, kun heidat oli tuotu kyseiseen vankilaan ilman, etta he olivat syyllistyneet pienimpaankaan rikokseen. En ikina unohda sen pikkutyton katsetta, joka tuntui katsovan menneisyydesta kameran linssin lapi suoraan minuun, silmissaan kaikki maailman pelko, avuttomuus, epatoivo, suru ja hammennys. Tuossa katseessa oli luettavissa yksi ainut kysymys: miksi? Enka mina voinut kuin kysya samaa.

Sihanoukvillen Serendipity Beach on torkyisin ranta, jolla olen ikina ollut. Siita huolimatta veteen on pakko menna. Pakko siitakin huolimatta, ettei 30-asteinen vesi virkista tippaakaan. Vedessa uiskentelee tyhjia pulloja, muovipusseja, laastareita, tamponeita, ruoantahteita ja ties mita muuta, johon en valittaisi uintireissullani tormata. Kayn mukavalla veneretkella parilla laheisella saarella. Retkella paasee snorklaamaan, mutta valitettavasti nakyvyytta veden alla ei ole nimeksikaan, mutta ei kuulemma korallejakaan, koska - nain minulle kerrotaan - kaloja on pyydetty rajayttamalla veden alla jonkinlaisia pommeja ja korallit ovat tuhoutuneet noiden kyseenalaisten kalastusmenetelmien vuoksi. En tieda, uskoako vai ei.

Siem Reapissa on kaksi asiaa, joiden vuoksi sinne kannattaa menna. Angkor Wat ja Swensenin jaatelobaari. Angkor Wattiin riittaa yksi vierailu, mutta Swensenille on pakko paasta joka paiva. Paadyn maksamaan jaateloannoksesta enemman kuin yopymisestani, mutta en voi kuin todeta, etta reilun kolmen dollarin jaateloannos on ehdottomasti hintansa vaarti.

Angkor Wat ja muut alueen temppelit ovat kieltamatta vaikuttavia ja ilman muuta kaymisen arvoisia. Mutta muutaman tunnin kiertelyn jalkeen, kun hienoimmat paatemppelit on jo nahty, pienemmat temppelit alkavat nayttaa lahinna tylsilta kivikasoilta, kaikki samannakoisilta. Kylla, ovathan ne upeita ja ovathan ne vanhoja, mutta loppujen lopuksi ne ovat vain kivia. Ja myohemmin kuulen, etta ne ovat venalaisten omistamia kivia. Kambodza on myynyt koko valtavan temppelialueen Venajalle ja valtaosa suunnattomista lipputuloista menee suoraan Venajalle vain pienen osan suuntautuessa temppeleiden kunnostukseen. On mahtanut Kambodzan valtion paattajia harmittaa, kun he ovat tajunneet, etta ikivanha temppelialue saattaakin olla pienoinen vetonaula vaatimattomille muutamalle miljoonalle turistille vuosittain ja nyt lipputulot valuvat vieraan valtion kassaan.