On hetkia, jolloin vihaan matkustamista. Kylla, luitte oikein! Mina, joka rakastan matkustamista yli kaiken, tunnustan kokeneeni hetkia, jolloin olen yli kaiken vihannut kaikkea matkustamiseen liittyvaa ja toivonut vain saavani maata kotona peiton alla.

Olen kiehunut raivosta, kun minua ja bussilastillista turisteja on huijattu vaittamalla, etta venekuljetus saarelle kuuluu bussilipun hintaan tai etta bussipysakilta on keskustaan matkaa 2 km ja tuktukin ottaminen on valttamatonta vaikka, vaikka matkaa on todellisuudessa ollut tuskin kahtasataa metria. Olen ollut vihainen itselleni, kun olen taas kerran erehtynyt uskomaan, etta matkatoimiston mainostama "VIP-deluxe-sleeper -bussi" todella olisi jotain muuta kuin aivan tavallinen bussi, jossa makuupaikka tarkoittaa selkanojaa, jota saa kallistettua juuri ja juuri 10 astetta. Olen tullut suunnattoman vihaiseksi jopa muiden matkaajien puolesta, kun olen kuullut kymmenia ja taas kymmenia toinen toistaan torkeampia tarinoita vastaavanlaisista rahat pois tyhmilta turisteilta -huijauksista.

Olen nauranut, kun olen huomannut, etta kilosta pyykkia yritetaan veloittaa kahden kilon hinta taatusti tarkoituksella vaarin viritetylla vaa'alla. Jalkeenpain olen ollut epauskoinen, kuinka ahneita ihmiset voivatkaan olla - jopa siina maarin, etta he ovat valmiita vaarantamaan oman elinkeinonsa.

Liian monta kertaa olen halunnut valittaa, kun ruoastani on loytynyt lihaa, jota en syo, tai muurahaisia, joita en valittaisi syoda. Mutta koska etenkin Kambodzassa ja Laosissa paikallisten englannintaito on usein lahes olematonta, olen tyytynyt vain nostelemaan epamiellyttavimmat ruoka-aineet lautasen sivuun ja syomaan muun annoksen yrittaen olla menettamatta ruokahaluani.

Olen potenut huonoa omaatuntoa lentamisesta. Suomessa en ole koskaan lentanyt, mutta kun kyse on ulkomaista, koen, etta se on jotenkin eri asia; etta lomalla kaikki on sallittua ja etta matkoille paastakseen nyt vain on valilla pakko lentaa ja ulkomailla valimatkat ovat joskus tuskastuttavan pitkia ja hankalia. Inhoan itseani, koska olen valmis myymaan ymparistonsuojeluperiaatteeni niin helposti.

Monesti olisin ollut valmis maksamaan suuria summia, jos olisin hetkeksi paassyt pois loputtomasta helteesta ja hikoilusta ja levittamasta aurinkorasvaa paivasta toiseen. Jos joku tahtoisi kuulustella minua ja miettisi tehokkainta kidutuskeinoa, voin paljastaa sen tassa: aurinkorasvan levitys +30-asteisessa nihkean kosteassa huoneessa ilman tuuletinta ja sen jalkeen pitkat housut ja pitkahihainen paita paalle. En usko, etta minua tarvitsisi vieda edes ulos keskipaivan aurinkoon, kun olisin valmis paljastamaan aivan mita tahansa.

Olen valilla ollut yksinainen ja ikavoinyt kotiin seka kouluun ja jopa toihin. Arkeni Suomessa on loppujen lopuksi aika mukavaa.

Olen pelannyt Intian liikenteessa, jossa sattuu kuolonkolareita eniten maailmassa vakilukuunkin suhteutettuna, vaikka ajoneuvojen maara on suhteellisesti pienempi kuin vertailumaissa.

Olen itkenyt telottuani kasvoni taysin vastuuttomassa tilassa, pelaten, etta ruhjeista jaa ikuiset arvet.

Minun on tehnyt mieli itkea, kun olen kavellyt paahtavassa helteessa poliisiasemalle ja vaatimalla vaatinut, etta haluan tehda rikosilmoituksen kadonneesta kamerastani erittain huonosti englantia puhuvalta poliisilta, joka vietti paivystysvuoroaan yksin televisiota katsellen. Lopulta saatuani raportin kirjoitettua mies totesi, ettei voi tehda asialle mitaan ennen kuin hanen hanen pomonsa on paikalla - iltapaivalla, jolloin mina olisin jo bussissa matkalla pois maasta.

Minun on myos tehnyt mieli itkea, kun intialainen nainen on purskahtanut itkuun kertoessaan, etta hanen miehensa on jattanyt hanet yksin pienen lapsen kanssa ja hanen on tyoskenneltava puolet vuodesta riisipellolla ja puolet kaupustellen vaatteita turisteille elattaakseen itsensa ja lapsensa. Han tienaa yli 12-tuntisesta tyopaivasta riisipellolla paahtavassa helteessa alle euron paivassa - eika hanella ole ollut vapaapaivaa yli kahteen vuoteen.

Ja siina mina seison hanen vierellaan viettamassa kasittamatonta viiden kuukauden lomaa. Mika mina olen valittamaan yhtaan mistaan. Elama on epareilua. Suhteettoman, surullisen epareilua.